Jazzmuusikko sisäisti virret

Tässä se on. Jos joltakulta puuttuu ehdokas kirkon kulttuuripalkinnon tai jonkun muun vastaavan saajaksi, niin kainosti ehdotan Sakari Kukkoa (ja yhtyettä). Virret on niin loistavasti ja pieteetillä tehty ääniteä, että monen olisi syytä ottaa oppia. Ei käy kiistäminen, etteikö muusikkoaines levyllä (Kukon lisäksi pianisti Samuli Mikkonen, basisti Ulf Krokfors ja rumpali Mika Kallio, jonka kanssa allekirjoittaneellakin on ollut kunnia työskennellä) olisi Suomen jazzeliittiä, mutta se ei vielä riitä tähän vuodatukseen. Kyseessä on lähinnä ennakkoluuloton ja väkevästi sisäistetty tapa lähestyä musiikkityyliä nimeltä virsi.

Kaikki CD:n virret ovat instrumentaaleja. Kukon saksofoni ja huilu julistavat, puhuvat ja valittavat kuitenkin enemmön kuin tuhannet ymmärrettävät sanat. Itselleni väkevimmät kokemukset olivat "Koska valaissee kointähtönen" ja "Matkamiehen mieli palaa", joissa suomalainen elämäntunto yhdistyy siihen suunnattomaan Jumalan kaipaukseen, jota ihminen kokee. Koko yhtye on mukana kuin yhtenä instrumenttina.

Suurin osa virsistä on myös nykyisessä virsikirjassamme ja niiden lisäksi mukana on yksi edellisen VK:n virsi, sekä tutut Pyhäaamun rauha, Taalainmaan karjamajoilta ja minulle tuntemattomampi On sydän hellä (mi rakastaapi).

Taalainmaata lukuun ottamatta kaikki kappaleet ovat suomalaisia, joko sävellettyjä ja toisintoja. Kukon ja yhtyeen käsittelyssä ne saavat kuitenkin totaalisen muodonmuutoksen, jota voisi kuvailla lähinnä Paavalin termein "kylvetään ajallinen, nousee hengellinen". Niin vahvasti musiikissa eletään todeksi virren sisällöllistä olemusta.

Suurenmoisen musiikillisen kokemuksen lisäksi Virret on myös loistava mahdollisuus keskivertomusiikinkuuntelijalle tutustua modernimpaan jazzilmaisuun. Tutut ja sisäistetyt melodiat antavat tähän hyvän mahdollisuuden.

Sakari Kukon omat sanat kertovat levystä olennaisen: "Maailmamme ja arvomaailmamme on näiden virsien syntyajoista muuttunut valtavasti. Uskon, että niillä kuitenkin voi olla paljon annettavaa myös nykyihmiselle. Ehkä jopa valo, autuus."

Kirkkomusiikki 8/2001 Jarkko Maukonen