Matkamiehen mieli palaa

Sakari Kukolla oli hengellinen olo, kun hän työsti suomalaisia virsiä tuoreelle jazz-albumilleen. Taustalla soivat sukujuuret, lapsuuden tunne-elämykset.

Valkoinen, uudehko tiilitalo Kajaani Koutaniemessä näyttää tavalliselta. Kovin tavalliselta, hyvinvoivalta keski-ikäiseltä mieheltä näyttää myös talon isäntä Sakari Kukko. Sanotaan, ettei ole ihmisen hyvä olla yksin. Eikä varsinkaan miehen, Kainuussa, sen kertovat tilastot. Sakari Kukko näyttää viihtyvän hyvin itksekseen Nuottipuron varrella, Nuotin tilalla. Paikan nimi tosiaan houkutteli ennen kuin hän oli taloa nähnytkään. Kun vielä taloa katsomaan mennessä radiosta alkoi soida Piirpaukkeen kappale, kaikki ennusmerkit olivat kohdallaan.

Sisällä on kodikasta ja nättiä, ei mikään reissaavan muusikon nuhjuinen poikamieshuusholli. Parin metrin päässä tupakeittiön ruokapöydästä on flyygeli, talon tärkein elementti.

"Minua arvostetaan ennen kaikkea puhaltajana, mutta pianon minä ottaisin autiolle saarelle mukaan, jos vain yhden soittimen saisi ottaa. Sävellystyötä teen pianolla, amoin bändiä treenatessa käytän aina pianoa", Sakari Kukko kertoo.

Flyygelin vieressä on hiirenkorville soitettuja ja kannettomia nuottikirjoja sarjaa Siionin virret ja laulut, koraalikirjat. Viimeisen vuoden aikana virsien intervallit ovat soineet taajaan tässä kodissa. Sadoista virsistä siivilöityi lokakuussa julkistettu albumi Virret, jossa Sakari Kukon lisäksi on mukana trio Samuli Mikkonen, paino, Ulf Krokfors, basso ja Mika Kallio, rummut.
Virret pitävät edelleen puuhakkaana, on keikkoja, haastatteluja, muita yhteydenottoja.

Uudet työt ovat jo edessä, Piirpaukekin on menossa studioon heti alkuvuodesta, ja aineksia olisi kahdellekin levylle. Tekeillä on myös Shubertin liedejä. Vaikka ajatuksen ovat toisaalta jo tulevissa töissä. Sakari Kukolla on Vrisistä vieläkin hyvä mieli.

"Tätä tehdessä oli hyvin hengellinen olo ja jokainen työvaihe lkosahti kohdalleen. Studiossakin tehtiin vielä uusia löytöjä. Kokonaisuudesta tuli vielä parempi kuin osasin odottaa", hän sanoo.
Tyytyväisyyden kruunaa innostunut palaute.

Veisaajien sukua

Monen mieleen on noussut kysymys, josko Kukon kiinnostus virsiin olisi merkki uskonnollisesta herätksestä. Hän itse heittää hulkinnan, että kysymyksessä olisi miesmuusikolle tyypillisestä kehityskaaresta. Muusikkkopiireissä kun usein pututaan, ettei pyyteetöntä soittajaa ole. Nuoren miehen perimmäisenä motiivina on tehdä vaikutus naisiin, keski-ikäisen saada mainetta ja kunniaa ja vimeisenä taivoitteena on taivaspaikka.

Vakavammin puhuen Sakari Kukko uskoo, että hänen syttymisensä virsille jountuu myös lapsuuskotiin ja lapsuuden tunne-elämksiin.

"Kotonani on aina laulettu paljon ja harrastettu musiikkia. Siihen kuuluivat myös virret ja kirkossakin on käyty. Suvussa on ollut paljon juuluja veisaajia. Isovanhemmat veisasivat, samoin äiti ja isä ovat edelleen hyviä laulajia."

Monipuolinen musiikin harrastus kotona teki hänet osaltaan avoimeksi kaikenlaisille vaikutteille musiikissa jo Piirpaukkeen alkutaipaleella 70-luvulla, jolloin hän etsi yhtyeen työstettäväksi vanhoja kansansävelmiä paljon ennen maailmanmusiikkibuumia.

Sakari Kukon muuskon ura on kulkenut onnelliseten tähtien alla. 16-vuotiaana tavoite oli selvä, hän haluaa ammattimuusikoksi. Muutettuaan Helsinkiin 70-luvun alussa lahjakas muusikko pääsi nopeasti sisään muusikkopiireihin. Missä päin maailmaa hän on liikkunutkin, aina on löytynyt kavereita, joka ovat halunneet tehdä musiikkia hänen kanssaan. Hän on saanut omistautua sellaiselle musiikille, joka on ollut iselle tärkeää.

Muusikko itse huomauttaa, että ulkopuolelta katsoen menestyksekkäästä urasta huolimatta ei än kultaa ole vuollut.

"Ei ole naista, ei mammonaa, ja taivaspaikkakin on epävarma", hän nauraa.
Nuorempiaan hän neuvoo, ettei pidä ryhtyä muusikoksi, jos vähänkin epäröi. Täytyy olla kutsumus, sisäinen pakko, ettei voi ajatella tekevänsä muuta.

Kajaanilaiset tuskin osasivat odottaa, että maailmaan Aasiaa ja Afrikkaa myöten kiertänyt ja kymmenen vuotta Espanjassa asunut muuskikko palaisi synnyinseudulleen. Paluusta tulee pian kymmenen vuotta.

Sopivasti syrjässä

Sakari Kukon selitys muutolleen on yksinkertainen: ankara koti-ikävä. Hön kaipasi suomalaista talvea, tilaa ja hiljaisuutta, metsiä, lintuja, kaloja, virtaavaa vettä. Oli aika lähteä kotiin, kun jatkuvasti tuntui, että hän haluaa olla Suomessa enemmän kuin missään muualla.

"Kun on ulkomailla, niin suomalaisuus korostuu, kaikki suomalainen nousee uskomattomiin mittoihin. Esimerkiksi joululaulut, jotka täällä jopa ärsyttävät, kun niitä kuulee joulun alla joka tavaratalossa. Ulkomailla asuessa suomalaisilla joululauluilla on valtava vaikutusta", hän miettii. Kajaania Sakari Kukko pitää sopivan syrjäisenä paikkana elää. Ja ilmasto tuntuu juuri oikealta, sellaiselta, että talvessa on hohtoa.

"Helsingistä lähdin aikoinani siksi, että kalenteri oli koko ajan täynnä, ja oli vaikea keskittyä oman musiikin tekemiseen."

Reissaamistahan Kajaanissa asuminen merkitsee, mutta toistaalta sellaista muusikon elämä on. Aina on matkustettava jonnekin päin. Piirpaukkeen soittajat ovat levyttäytyneet asumaan ympäri Suomea. Bändin senegalilainen rumpali Ismaila Sane asuu perheineen Lempäälässä, Tampereella asuva solisti Cinta Hermo odottaa lasta ja on muuttamassa takaisin Espanjaan. Uutta, nuorta voimaa Piirpaukkeeseen tuovat Sibelius-akatemiassa opiskeleva pianisti Joonas Ahonen ja basisti Ville Herralla.

Ei kaukokaipuuta

Tällä hetkellä muiden töiden ja oman vapaan työajan suhde on hyvässä balanssissa. Ja mikä arasta, kuluvan vuoden aikana keikan lähiympäristöönkin ovat lisääntyneet.

Keikkojen lisäksi häntä työllistävät taustojen soittaminen studiossa muiden muusikoiden levuille. Viimeisen 10 vuoden aikana Sakari Kukko on käynyt usein Turkissa esiintymässä ja levyttämässä sikäläisten muusikoiden kanssa.

"Mitään kaukokaipuuta minulla ei ole. Kun tulen Istanbulin vilinästä kotiin, ei tarvitse hetkeäkään miettiä, missä mieluiten elän. Ulkomailla on kiva käydä, mutta työreissut riittävät oikein hyvin."

Itse asiassa Sakari Kukko voisi mielellään vähän kauemmaksi korpeen. Unelmien paikka olisi virtaavan veden äärellä, kanootti rannassa ja kalavedet vieressä. Nuottipurollakin kanootti ja kalastusvälineet ovat rannalla aina siihen asti, kun vesi jäätyy. Yleensä kalakaverina on Dudu-koira. Ei niin, etteikö ihmisseurakin miellyttäisi, mutta Dudun kanssa on helpointa sovittaa aikataulut yhteen.

Muutto takaisin kotiseudulle ei merkinnyt paluuta tuttuihin sosiaalisiin kuvioihin.

"Kaikki nuoruuden aikaiset ystävät ovat muuttaneet täältä pois. Vanhempani asuvat edelleen Kajaanissa ja heitä tapaan lähes päivittäin. Uusia ystäviä on tullut täällä asumisen aikana."

Toistaalta kun esiintymiset ja studiokeikat ovat seurallisia ja intensiivisiä tapahtumia, eivät sosiaaliset tarpeet ole kovin suuret. Sakari Kukko tarvitsee kodikseen paikan, jonne voi vetäytyä omaan rauhaan.

Kaleva 1.12.2001 Päivi Alasuutari