Luterilaista hartautta jazzillisesti

Suomalainen virsikirja täytti tänä vuonna 300 vuotta. Sen alkuvaiheista on pitkä matka tähän päivään. Uusia virsiä on syntynyt ja virsikirjauuudistuskin tehtiin puolentoista vuosikymmentä sitten.

Juhlavuosi on vaikuttanut monella tapaa. Uusia tulkintoja voi ihmetellä Sakari Kukon Virret-albumilta.
Ja parhaiten se sopii vaihtoehdoksi periluterilaiselle veisuulle, jota joulun aikaan harrastetaan. Samalla se on rauhoittava vaihtoehto kaupalliselle ja tekopirteälle joulumusiikille, joka täyttää joulukuun aikana korvat, menit minne tahansa.
Sakari Kukon soitanta on kokenut monenmoisia muodomuutoksia miehen uran aikana. Piirpauken musiikki aikanaan etsi vaikutteita jo yhtyeen ensilevyistä saakka kansansävelistä. Sittemmin Piirpauke siirtyi levy levyltä yhä etnisimpiin sävyihin.

Kukon sooloalbumi Virret todistaa, että myös vanhat virret ovat lähes etnistä materiaalia. Tosin vanhojen virsien kulttuurihistoriasta ei ole koskaan paljon puhuttu. Monet virsikirjan virret ovat tuoreita ja melko uusia. Moni on varta vasten tilaustyönä virreksi sävelletty tai populismin kautta sellaikseksi muodostunut.

Virsi-sana assosioituu jonnekin ihmisen sielulliseen hämärävyöhykkeeseen. Monelle se tarjoaa raskasmielistä paatosta, jollekin tapaa osallistua kollektiiviseen lauluun Herran temppelissä. Harvemmin virsikirjan sisällöstä löytyy mitään iloista.

Sakari Kukko on lähestynyt aihetta etnispohjaisesti, mutta kuitenkin virsien olennaisen sanoman säilyttäen. Virret-albumi on hartaudessaan rankka paketti. Sen sisältö vie mukanaan uuden ajan alkuvuosille ja kylmiin kivikirkkoihin. Sitä kuunnellessa on helppo kuvitella menneet sukupolvet mustiin pukeutuneina kirkonmenoissa.
Mutta kun otetaan askel lähemmäksi nykyaikaa, niin on helppo kuvitella myös itsensä jazzkonsertissa. Kukon tenorin soundissa on yhtymäkohtia edesmenneen John Coltranen soundin kanssa. Tai ehkä se on sama spirituaalisuus, joka kummankin tenoristin soittamisesta pursuaa.

Jazz lähti aikanaan samoista lähtökohdista. Negrospirituaalit synnyttivät jazzin, jossa ne ovat olleet koko ajan mukana taustalla. Myös Kukon musiikissa on päästy sille hartauden lähteelle, joka on kuultavissa eräänlaisena hengen ilmentymänä kaikilla hänen levyillään tavalla tai toisella.
Virret-albumi on melkoinen askel suomalaisessa maailmanmusiikkitarjonnassa. Tai itse asiassa sitä ei voi luokitella tarkasti mihinkään tyylilajiin.

Jos tämän joulun ja kaikkien tulevien joulujenkin mielenkiintoisin ja soitossa kulumattomin levy pitäisi äkkiä valita, olisi se ehdottomasti Virret.
Juhani Valli Valkeakosken Sanomat 7-2001.