Suomalainen
virsihän on luterilaista etnoa
- Veisaajien
joukko on nyt värikäs
Virrellä
on buumi, mutta olkoon. Koraaleissa kiteytyy länsimainen melodinen
sävelkeksintä, tarve ilmaista ja löytää hahmo
mielen liikkeille. Hengellisen ohella sävelmissä on myös
yleisinhimillistä sisältöä.
Niinpä on luontevaa, että juhlavuosi on synnyttänyt runsaan
sadon virsisovituksista. Sovittajat ovat suhtautuneet haasteeseen ilahduttavan
kunnianhimoisesti.
Lahtelaisten
sinfoniaorkesterivirsilevy, ensimmäinen lajissaan, kurkottaa moneen
suuntaan.
Mukana on renessanssisävyjä (Hermann Rechbergerin Jumala ompi
linnamme; Olli Kortekankaan Oi, Pyhä Henki, Herramme), mustaa svengiä
(Harri Ahmaksen Kuulkaa, keitä mestari), orientaalisuutta (Ilkka
Kuusiston Tiellä ken vaeltaa), pelastusarmeijamaisuutta (Osmo Vänskän
Käy, kansa, Herraasi vastaan), sibeliaanisuutta (Ilkka Kuusiston
Päivä vain; Jaakko Kuusiston Siunaa ja varjele meitä).
Ison orkesterin sointia ei ole unohdettu, paikoin Hollywood-tunnelmia
kaihtamatta. Ilkka Kuusiston taidokas Nyt se suuri päivä koitti
tuo mieleen Respighin ja Coplandin orkesteritehot. Harri Ahmaksen laajat
koraalifantasiat lähestyvät jopa sinfonista runoa.
Kokonaisuus on vaihteleva ja värikäs: sekä tunnelmallinen
ja vakava että iloinen ja repäisevä. Virsi taipuu hyvin
sinfoniaorkesterille.
Soli Deo Glorian levyn on ilmeeltään rajatumpi jousiorkesterin
yhtenäistävän soinnin vuoksi. Arasta kokoonpanosta huolimatta
suurempia epäpuhtauksia ei kuulla.
Sovituksista etummaisia on Olli Kortekankaan fantasia Vanhan virsikirjan
(1701) sävelmästä Me uskom' suggestiivisen ja tekniikaltaan
monipuolisen toteutuksensa ansiosta....
Sakari Kukon Virret-levyä leimaa osin modaalisuus Coltranesta Garbarekiin.
Mutta jos amerikkalainen schlager ja kansansävelmät ovat taipuneet
jazziksi, niin miksei myös virsi -sehän on luterilaista etnoa!
Kukko soittaa ihanan karheasti. Hänkin tavoittelee toisinaan heränneiden
veisuutyyliä ja myös löytää sen niin sydämeen
käyvästi, että pakostakin on myyty. Pianon ja saksofonin
esilaulaja-jälkilaulaja-yhteistyö toimii upeasti.
Virsi voi hyvin niin korkea- kun kansankulttuurisenakin ilmiönä.
Veijo Murtomäki HS 2.12.2001