Piirpauke julkaisee 12. toukokuuta 2010 uudella kokoonpanollaan odotetun albumin "Koli" (Rockadillo Records, ZENCD 2132). Albumilla kohtaavat suomalaisessa kansallismaisemassa kansanmusiikki, jazz ja taidemusiikki. Levyn studiotuottaja on Mika Mylläri. Piirpauke on palannut juurilleen ja suomalaisperäiseen musiikkiin samalla kun sen kokoonpano on uudistunut. Yhtyettä voi hyvällä syyllä kutsua jo superbändiksi, sillä vanhojen Piirpauke-muusikoiden Sakari Kukon ja Ismaila Sanen kumppaneiksi on liittynyt Trio Töykeiden mainio komppiryhmä Eerik Siikasaari ja Rami Eskelinen, sekä Sielun Veljien ohella monista rock- ja jazz-kokoonpanoista tuttu kitaristi Jukka Orma. LEVYN KAPPALEET: PIIRPAUKE: Vieraat:
Sakari Kukko kertoo levylle päätyneistä kappaleista: Piirpauke perustettiin vuonna 1974, kun joukko jazzmuusikoita alkoi käyttää kansanmusiikkia improvisaation pohjana. Ohjelmisto laajeni nopeasti Balkanin suuntaan ja kauemmaksikin, ja vuosien varrella myös yhtyeen kokoonpanot muuttuivat entistä kansainvälisemmiksi. Kiinnostukseni klassiseen musiikkiin alkoi myös kuulua ohjelmistossa: Piirpauke on soittanut muun muassa Mozartia, Schubertia, Dvorakia, Ravelia, Schostakovitchia, Beethovenia, de Fallaa, Bartokia, Klamia ja Merikantoja. Musiikillisen ja konkreettisen maailmanmatkailun jälkeen ympyrä on nyt sulkeutunut – jazzmuusikot soittavat jälleen suomalaista kansanmusiikkia. Tosin taidemusiikin ja kansanmusiikin yhteys on nyt albumin kantava teema, samoin kuin kansallisromantiikka, johon viittaavat myös suomalaisesta kansallismaisemasta lainattu levyn nimi sekä kannen metso. Avauskappale, joka sai nimekseen Blue Alma, on Toivo Kuulan (1883–1918) sarjasta eteläpohjalaisia tansseja, opus 17 a no. 3, moderato tranquillo, sadan vuoden takaa. Tämä Kuulan teos edustaa puhtaimmillaan kulminaatiopistettä suomalaisen kansanmusiikin ja taidemusiikin välillä. Suomalaisen pelimannimusiikin legendoihin kuuluva Matti Haudanmaa (1858–1936) soitti Toivo Kuulalle muun muassa Paimenen polskaa (Polska del Pastor). Kaustinen–Dakar lähtee liikkeelle kahden Matti Haudanmaalta muistiinkirjoitetun melodian (Syrjälän Kaapoon polska Kurikasta ja Rintalan Heikin polska Jean Sibelius (1865–1957) sävelsi Musetten Adolf Paulin näytelmään Kuningas Kristian (König Christian). Omistan tämän version isälleni Pauli Kristian Kukolle. Sibeliuksella oli teosta säveltäessään mielessään säkkipilli ja kansanmusiikkivaikutteet ovat muutenkin ilmiselviä. Rondinossa Sibeliuksen arvellaan muistelevan lapsuuttaan, ja Romanssi on hänen vastauksensa Tsaikovskin haasteeseen. Sibeliuksen suhteesta kansanmusiikkiin ovat arvostetut Sibelius-tutkijat sanoneet, että säveltäjä löysi itsensä kuultuaan runonlaulaja Larin Paraskea vuonna 1891 ja vierailtuaan Karjalan korpimaisemissa. Ja nimenomaan Kolilta inspiraatiota ovat saaneet monet kansallisromantiikan ajan suomalaistaiteilijat. Sibelius kertoi vävylleen nähneensä unen, jossa hän oli kirjoittanut jazzin. Herättyään hän ei ollut kirjoittanut kappaletta muistiin ja oli siitä myöhemmin hyvin harmissaan. No, jazzmuusikko-pelimanni sävelsi nyt Ainola Festivon Jannen Romanssin innoittamana. Valse Triste oli Sibeliuksen maailmanhitti, jossa kuulen muun muassa flamencovaikutteita. Kuhmossa, huhtikuussa 2010, Sakari Kukko |
