 |
||||||||
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
|
Viimeisen parin vuoden ajan Sanna on kehittänyt uutta bändiä ja yhdessä kanteleensoittaja Riitta Huttusen ja multi-instrumentalisti Jari Lappalaisen kanssa syntynyt trio on keikkaillut paitsi kolmistaan, myös yhteistyönä alkusyksystä tanssiryhmä Tsuumin kanssa toteutetuissa Maamme laulut -esityksissä, joille on tulossa jatkoa keväällä 2008. Ari Nummisen koreografioiman produktion musiikki oli Sannan trion ja paljolti peräisin nyt julkaistavalta albumilta Huria. Levyn musiikki on pääosin Kainuusta tallennettuja, sanoituksiltaan yhä puhuttelevia ja ajankohtaisia hittejä vuosisadan takaa uusina, tuoreina tulkintoina. Mukana myös trion omaa tuotantoa. Levyn on tuottanut erityisen hyvällä maulla RinneRadiosta tuttu Tapani Rinne, joka on aiemmin tuottanut myös Wimmen ja Kimmo Pohjosen läpimurtolevyt. Laulujen toteutus on minimalistinen: vangitsevan lauluäänen säestyksenä on kanteleita, kielisoittimia ja joka kodin keittiöstä löytyviä paistinpannuja ja kulhoja. Sointi on yhtä aikaa perinnetietoista luomua ja modernia akustista musiikkia. Kääntöpuolella Sanna kertoo lisää levyn lauluista. Huria n julkistuskeikka on Etnosoi! -festivaalin yhteydessä Helsingin Kulttuuritehdas Korjaamolla 10.11. ja Sanna Kurki-Suonio Trio kiertää Suomea uuden levyn tiimoilta loppusyksyn aikana. Sanna Kurki-Suonio on debyyttilevynsä jälkeen mm. tehnyt taiteellista tohtorityötään Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle, jatkanut jo aiemmin alkanutta yhteistyötä nykysäveltäjien, kuten Juhani Nuorvalan ja Pekka Jalkasen kanssa ja vieraillut mm. Ismo Alangon, Hannu Sahan, norjalaisen Transjoikin, Frode Fjellheimin ja Tapiolan kamarikuoron levyillä. Riitta Huttunen on valmistunut Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta 1995 ja opiskellut koton soittoa Japanissa sekä länsijaavalaista musiikkia ja tanssia Indonesiassa. Hän on toiminut kanteleensoittajana eri kansanmusiikki- ja kanteleyhtyeissä vuodesta 1985 alkaen ja esiintynyt mm. Neuvostoliitossa, Saksassa, Japanissa, Indonesiassa, Yhdysvalloissa, Unkarissa, Meksikossa, Venäjällä ja Kreikassa. Yhtyeistä mainitta- koon Katrilli ja Rautaneidot. Duo Sannan kanssa syntyi 2002. Jari Lappalainen on Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa kansanmusiikkipedagogin opintoja loppuun saatteleva multi-instrumentalisti, jonka pääsoittimena ovat lyömäsoittimet. Jari on työskennellyt lukuisissa erilaisissa teatteriproduktioissa muusikkona ja säveltäjänä ja soittaa myös joensuulaisessa Folkswagen -yhtyeessä. Sannan ja Riitan muodostaman duon täydentäjäksi Jari tuli mukaan keväällä 2006 ja Sanna Kurki-Suonio Trio sai alkunsa. Lisätiedot, haastattelu- ja kuvapyynnöt ym: Rockadillo Records, (03) 213 1260 records@rockadillo.fi www.rockadillo.fi Sannan ajatelmia Hurian lauluista:
Arkkiveisu, jonka teksti puhutteli vastapainona ja kannanottona elämän kiireydelle. Me ihmiset olemme kuoleman edessä tasa-arvoisia, eikä elämää kannata uhrata kiireen alttarille, vaan elää se rakkaudellisesti rauhassa.
Pitkällinen duuri-valssin työstö aiheutti vastareaktion, ja syntyi lokrisessa moodissa kulkeva Huria. Kirjoitin sanat itkiessäni enoni kuolemaa.
Nainen kulkijana, hieno arkkiveisun aihe. Upea arkistoäänite, jonka tunnelma muuttui musisoidessamme hyvin erilaiseksi, omaksi kokonaisuudekseen. Mutta pohjalla, alkusysäyksenä toimi vanhan naisen laulama arkki.
Puhutteleva arkkiveisu, joka oli mukana jo Kainuu-levyllä. Tulkinta vain kypsyi siitä niin paljon, että laulun uudelleen levyttäminen tuntui tärkeältä.
Levy-yhtiön pomo kommentoi kuulemiaan rupisia demo-tallenteita, että joo, mutta hitti puuttuu. Niinhän ne aina sanoo. Olimme juuri intensiivisellä harjoitusperiodilla. Päätimme Jarin kanssa että okei, huomenaamuna klo 9 teemme hittibiisin. Valitsimme keitoksemme tarkkaan. Koska levyn muissa lauluissa surraan, kaivataan ja jätetään oikein urakalla jäähyväisiä, laulujen sanojen piti olla niille vastakohta. Tekstin mitaksi valitsin yleis-eurooppalaisen balladimitan. Sottiisi on kiva tanssi, rytmityyppi ja tempo määräytyi sen mukaan. Itse rakenne on tuttu pop-musiikista. Jälkeenpäin huomasin, että sanoihin livahti tosi omakohtaisia tuntemuksia, mutta niin sitä varmaan helposti käy.
Laulua on tallennettu joka puolelta Suomea, se on ollut selkeästi suosittu 1900-luvun alkupuolella. Masurkka tuo komijakoisiin kappaleisiimme pientä sisäistä variaatioita, kaiken ei aina tarvitse olla valssia.
Laulu on syntynyt joitain vuosia sitten yhdessä ruotsalaisen viulistin Magnus Stinnerbomin kanssa. Esiinnyimme duona parin vuoden ajan. Yhteistyö alkoi viimeisenä Hedningarna -keväänäni.
Tämä riemastuttava kupletinomainen arkkiveisu on hieno esimerkki siitä, miten arkkiveisut ovat syntyneet muun muassa hengellisiin sävelmiin. Sovitus pohjaa Madagaskarilaisen kielisoitinmusiikin pulppuavaan musiikilliseen ajatukseen.
Duuri-valssit ovat ehkä musiikillisesti vääntyneintä, mitä tiedän. Kestohymy naamalle ja menoksi! Jollain kierolla tavalla olen alkanut pitää tästäkin laulusta, vaikka se pitkään olikin mukana vain trion muiden jäsenten vaatimuksesta.
Romanttinen arkkiveisu, jonka löysimme arkistonauhalta.
Kajaanilaisen miehen hieno kansanveisuu, josta tein kolmiäänisen sovituksen. Miksaus vei stemmat kaukaisuuteen, mutta mukana ne ovat vielä kuitenkin.
on Kihaus-festivaalin 2007 tilauksesta säveltämäni kolmiosaisen Kajahduksen ensimmäinen osa. Kaksi muuta osaa on tehty lauluyhtyeelle. Viitalahti on myös itselleni tärkeä hengähdyspaikka, jossa hiljaisuus hivelee korvia ja ulappaa pitkin pääsee rauhaisilla soutumatkoilla retkeilemään saaresta toiseen.
Jari toi tämän melodian harjoituksiimme. Sen haikea tunnelma tuo mieleeni auringonlaskun, kultaisen valon ja jonkin kuulemani fado-laulun.
|
